Puolison ja perheen tyytyväisyys oleellisinta – “Relocating Partner Survey 2018” EY ja NetExpat

Ulkomaankomenukseen sisältyy aika paljon tekijöitä, jotka voivat mennä vikaan. Siksi työnantajia palvelevat organisaatiot tutkivat näitä syitä säännollisesti. EY:n ja NetExpatin yhteistyön tuloksena syntyi viime vuonna raportti “Relocating Partner Survey 2018”.  Sen mukaan ulkomaankomennukselle lähtevän työntekijän perheen tyytyväisyys on kaikkein oleellisinta.

Perheeseen liittyvät syyt ovat raportin mukaan suurimmat syyt ulkomaankomennuksesta kieltäytymiseen tai sen epäonnistumiseen. Suurimmaksi syyksi kieltäytyä mahdollisuudesta lähteä ulkomaankomennukselle on puolison haluttomuus luopua omasta urastaan nykyisessa asuinmaassa. Koska raportin mukaan 77% puolisoista on aktiivisesti mukana työelämässä ja suuri osa perheistä on taloudellisesti riippuvainen perheen kummankin aikuisen palkkatuloista, ulkomaankomennus ei ole houkutteleva vaihtoehto. Jo aloitetun ulkomaankomennuksen keskeyttämiseen, suurin syy on selkeasti puoliso ja perheen viihtymättömyys uudessa asuinpaikassa. Lasten sopeutumiseen liittyvät ongelmat tulevat tilastossa kuitenkin vasta neljännellä sijalla.

Onneksi viimeisen kymmenen vuoden aikana työnantajat ovat muuttaneet suhtautumistaan ja tarjoavat erilaisia tukitoimia. Raportin mukaan suurin osa työnantajista pitää tätä erittäin tärkeänä. Kaikista edistyksellisimmät työnantajat löytyvät terveydenhoidon sektorilta, kun taas IT sektorin työnantajat jäävät hieman jälkeen puolison ja perheen huomioinnissa.

Lähes kaikki, eli 90%, kansainvälisistä työnantajista tarjoavat jonkinlaista tukea puolisolle. Millaisilla tavoilla ulkomaille lähetettävän työntekijän puolisoa sitten tuetaan? Kielikurssit ja kulttuuriosaamisen kurssit muodostavat 94%-85% kaikesta tuesta. Seuraavaksi nousee puolison työllistymisen tuki, joka on 71%. Koska monessa maassa myös puoliso tarvitsee virallisen työluvan, 70% työnantajista lupaa hoitaa sen.

Raportin mukaan työnantajien mielestä tukitoimet olivat riittäviä, mutta työntekijä ja puoliso näkivät että parantamisen varaa olisi. Aihe on tärkeä sekä ulkomaille muuttaville perheille, että heidän työnantajilleen.  Ilman riittävää tukea työnantajien voi olla hankalaa houkutella työntekijöitä uusille markkina-alueille ja he saattavat menettää osaajia kilpaileville yrityksille. Työntekijälle, puolisolle ja lapsille kyse on jostain suuremmasta eli siitä, millaiseksi heidän arkensa ulkomailla muodostuu.

 

Expat Kids Club – tukea elämänmuutoksissa

Soitin suomalaiselle Annaleena Holopaiselle Amsterdamiin. Holopainen toimii psykologina Expat Kids Club yrityksessä ekspatriaattiperheiden parissa ja on osallisena tutkimusprojektissa Vrije Universiteit:ssä Amsterdamissa.   Suomessa asuessaan hän opiskeli Jyväskylässä psykologiaa ja työskenteli perheneuvolassa.

Expat Kids Club on amerikkalaisen psykologin Kate Bergerin perustama yritys Amsterdamin kupeessa Amstelveenissä. Alueella, johon on asettunut asumaan huomattava ekspatriaattiväesto. Yritys on kasvanut paljon viime vuonna ja siinä työskentelee viisi henkilöä. Tiimillä on sekä yksityis- että yritysasiakkaita. Berger konsultoi yksityisasiakkaita, sekä kansainvälisiä yrityksiä, instituutioita ja organisaatioita kansainvälisten lasten hyvinvointiin liittyen. Holopainen sen sijaan keskittyy yksityisasiakkaisiin. Tiivistä yhteistyötä tehdään myös maailmanlaajuisen verkoston FIGT sekä eri maissa toimivien kansainvälisten koulujen kanssa.

Holopaisen asiakkaita ovat monenlaisista kulttuureista ja lähtökohdista kotoisin olevat lapset ja perheet. Useat perheet ovat kansainvälisen liikkumisen konkareita ja heillä on jo monta muuttoa takanaan. Toisilla se sijaan on vasta ensimmäinen ulkomaanmuutto takana.  Vaikka Expat Kids Club toimii fyysisesti Alankomaissa, on heillä asiakkaita ympari maailmaa. Amstelveenissä alkanut yhteydenpito voi myos jatkua, vaikka perhe muuttaisi pois.

Suurimmat syyt ottaa Expat Kids Clubiin yhteyttä liittyvät ongelmiin, joita ulkomaille muutto voi tuoda lapsille ja koko perheelle mukanaan. Haasteita voi tulla eteen esimerkiksi kehityksessä (esimerkiksi jo opitun taidon ”unohtaminen” hetkellisesti), sopeutumisessa, ystävyyssuhteissa tai koulunkäynnissä. Usein vaikeudet näyttäytyvät esimerkiksi tunteiden säätelyn vaikeutena kuten kiukutteluna, levottomuutena, syrjään vetäytymisenä, arkuutena tai jännittämisenä, koulussa tai kotona.

Ulkomaille muutto tuo usein mukanaan jonkin tasoisia haasteita. Siksi sen ei kannata antaa säikäyttää niin että hautaa haaveensa ulkomaille muutosta. “Samanlaisia haasteita voi olla myös monenlaisissa muissa muutostilanteissa”, Holopainen muistuttaa. Hänen mukaansa vaikeudet voidaan kääntää voimavaraksi ja niistä voi oppia. Tutkimuksissa on huomattu että ekspatriaattilapsista kasvaa parhaassa tapauksessa kielitaitoisia, avoimia ja empatiakykyisia aikuisia, jotka osaavat asettua toisen asemaan

Holopainen sanoo että, vanhemmat tuntevat omat lapsensa parhaiten. Jos vanhemmalla on iso huoli lapsesta, kannattaa ottaa yhteyttä. Siitä ei ole koskaan haittaa. “Koskaan ole liian aikaista ottaa yhteytta ja puhua asiasta,” Holopainen rohkaisee. “Yhdessä voidaan pohtia, miltä tilanne näyttää ja pitäisikö tarttua toimeen. “

Annaleenan mukaan yhteistyö koulujen kanssa on erityisen tärkeää, jotta lapsia osataan tukea mahdollisimman kattavasti.

Alankomaissa ekspatriaatit hakeutuvat yhä enemmän paikallisiin kouluihin. Yhtenä suurimpana syynä tähän ovat kansainvälisten työnantajien ekspatriaateille tarjoamat paikallisiin työehtoihin perustuvat sopimukset. Tällöin työnantaja ei maksa kansainvälisten koulujen lukukausimaksuja ja lapset päätyvät hollanninkielisiin kouluihin. Sanomalehti AD:n artikkelin mukaan vuonna 2008 suur-Amsterdamin alueella tuli 500 vieraskielistä lasta mutta vuonna 2018 luku oli hämmästyttävät 13.000. Suur-Amsterdamin alue odottaa saavansa 3000 uutta ekspatriaattilasta kouluihinsa seuraavan kahden vuoden aikana. Paikalliset päättäjät suunnittelevat sijoittavansa puolet kansainvälisiin ja puolet paikallisiin kouluihin.

Ymmärrettävästi tarvittavien resurssien puuttuminen on aiheuttanut monenlaisia käytännön vaikeuksia. Sen vuoksi tietotaidon tuominen paikallisiin kouluihin on erityisen tärkeää. Expat Kids Club konsultoikin paikallisia opinto-ohjaajia asiaan liittyen, jotta alueella asuvien expatriaattiperheiden lasten oppimisympäristö kehittyisi nykyisestä.

“Sopeutuminen riippuu paljon kohdemaasta”, Holopainen muistuttaa.  Suomalaisille ulkomaille muutto tuo lähes aina mukanaan uuden kielen oppimisen. Se jo itsessään vaatii melkoista sopeutumista. Lisäksi kohdemaan kulttuuri ja tavat saattavat tuoda haasteita sopeutumiseen. Erittäin tärkeää on se, ettei aikuinen oleta lapsen automaattisesti pärjäävän uudessa koulussa. “Vanhemman on hyvä tukea lapsen sopeutumista toimimalla tämän äänitorvena uudessa koulussa tai päiväkodissa,” on Annaleenan viesti ulkomaille muuttaville perheille. ”Vanhempi tunnistaa parhaiten, mikäli lapsen käyttäytymisessä on havaittavissa muutoksia aiempaan verrattuna.”

Muutto Arabiemiraatteihin oli käänteentekevä

Maarilla on lapsineen viisi vuotta elämää Arabiemiraatiessa takana. Perhe on palannut kuluneen kesän aikana kotiseudulleen Ouluun.  Sain haastatella Maaria paluumuuton jälkeen. Lapset ovat nyt aloittaneet uusissa kouluissa ja Maari työssään luokanopettajana. “Muutto Arabiemiraatteihin on ollut hyvin käänteentekevä meidän teineille”, Maari summaa kokemusta.

Ratkaisuna muutto ulkomaille

Maarin ja lapset muuttivat elokuussa 2013 Al Ainiin, Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin. Tuohon aikaan lapset olivat varhaisteinejä. Ulkomaille muuton taustalla oli muun muassa vahva tyytymättömyys suomalaiseen neuropsykiatriseen terveydenhuoltoon. Samaan aikaan Maari koki, ettei suomalainen koululaitos sillä hetkellä pystynyt vastaamaan heidän tarpeisiinsa.

Lähtötilanteessa nuorin tytär oli kolmannella luokalla, 10- vuotias tavallinen suomalainen hieman ujo koululainen. Hän ei viihtynyt lähikoulussa lainkaan. Se oli tuolloin varsin edistyksellinen ja toteutti modernia opetussuunnitelmaa. Luokkakoko oli aivan liian suuri, siinä oli yhdistetty kaksi eri koululuokkaa. Opettajat vaihtelivat ja Maarin tytär  kaipasi ruutiineja ja järjestystä opiskeluun ja koulumaailmaan.

Kaksitoistavuotiaan pojan ensimmäiset opintovuodet olivat kuluneet eskarista lähtien monessa eri koulussa pienluokassa, sairaalakoulussa ja normaalilla luokalla. Koska taustalla olivat muun muassa ADHD ja Asperger-diagnoosit, Maari kävi pojan kanssa neljä kertaa viikossa terapiassa. Lopulta oltiin siinä pisteessä, ettei Oulusta ja lähiympäristöstä löytynyt sopivaa koulua lapselle. Ainoa mahdollinen paikka seuraavaksi lukukaudeksi oli osoitettu kajaanilaisen erityiskoulun aspergerluokassa.

Perhe koki olevansa pattitilanteessa. “Päädyimme siihen että kummankin lapsen olisi jokatapauksessa pitänyt vaihtaa koulua Suomessa”, Maari kertoo. Jo valmiiksi mietinnässä muhinut muutto ulkomaille tuli ajankohtaiseksi.

Irtiotosta tuli totta

Luokanopettajana toiminut Maari aloitti hakuprosessin emiraattikouluun Al Ainissa. Kyseinen koulu kuului viisi vuotta sitten Jyväskylän Yliopiston EduCluster Finlandin  koulutusvientiprojektiin. Vaikka Maarin työpaikka Al Ainissa ei enää Educlusterin piirissä, alkuperäisestä kolmestakymmenestä suomalaisesta opettajasta on jäljellä vielä neljä.

Maari oli lukenut EduClusterista jo aikaisemmin ja kiinnostunut siitä. Silloinen elämäntilanne oli ollut toinen, eikä muutto sopinut kuvoihin. Nyt mahdollisuus hakea projektiin ja tehdä irtiotto elämään Suomessa sopi paremmin kuin hyvin. Maari oli aina ollut kiinnostunut Lähi-idän kulttuureista, joten Arabiemiraatit ja Al Ain kohteena kiinnosti. “Hakuprosessi kesti puoli vuotta, joten sen aikana ehti muuttoa harkita ja käydä läpi lasten kanssa monta kertaa”, Maari kertoo. Kun työpaikka sitten varmistui, perhe sai aikaa lähtöön aikaa neljä kuukautta. Alunperin Maarin työsopimus oli sovittu kahdeksi vuodeksi. “Loppujen lopuksi viihdyimme. Koska elämä oli lähtenyt menemään hyvään suuntaan, päätimme jatkaa vielä kolme vuotta.”

Äiti ja lapset lähtivät Al Ainiin suoraan ilman aikaisempaa kokemusta Arabiemiraaateista. “Onneksi lapset olivat innostuneita, vaikka tulevaisuus näytti epäselvältä”, Maari pohtii. ”Jo muuttaminen sinällään oli päivittäinen seikkailu. Työnantajani ei ilmoittanut etukäteen, mitä tulee tapahtumaan aikataulujen suhteen”.  Lapset joutuivat jo ensimmäisinä päivinä Abu Dhabissa pärjäämään osittain itsekseen Maarin työpäiviän ajan. Al Ainissa perhe asui ensimmäiset 13 viikkoa neljässä eri hotellissa, joista he kävivät töissä ja koulussa.

Uusi alku lapsille

Lapset menivät brittiläiseen kouluun ikätason mukaiselle luokalle. Al Ainista löytyi jo perheen muuton aikaan pitkästi yli 20 yksityiskoulua, eri hintaisia ja erillaisiin opetussuunnitelmiin painottuneita. Maari valitsi lastensa koulun puhtaasti suositusten perusteella, koska heillä ei ollut mahdollisuutta käydä orientaatiomatkalla etukäteen.

Haasteita aivan erilaisessa koulumaailmassa riitti alkaen uudesta kielestä, tavoista ja oppiainesta. Arabiemitraateissa esimerkiksi arabian opiskelu oli pakollista. Monet oppiaineet olivat huomattavasti vaativammat kuin suomalaisessa peruskoulussa ja kokeita tehtiin usein.  Koulupäivätkin olivat totutta pidemmät ja niihin sisältyi vain kaksi taukoa. Ensimmäisenä vuonna läksyjen ja erilaisten projektien tekeminen vaati aikuisen avustusta ja englanninkielisten käsitteiden kääntämistä pari tuntia joka ilta. “Lapset olivat kuitenkin erittäin motivoituneita englannin ja muiden aineiden opiskeluun”, Maari muistelee.

Vaikka ensimmäinen kouluvuosi oli monessa suhteen haasteellinen, se oli samaan aikaan erittäin palkitseva. Lapset otettiin lämpimästi vastaan uudessa koulussa. Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen systeemiin, kieleen ja opintiohin oli päästy sisälle. Heillä oli mahdollisuus saada englannin kielessä tukiopetusta ja kavereitakin alkoi löytyä kielitaidon kartuttua.

Ennen muuttoa Al Ainiin tytär osasi korkeintaan 30 englanninkielen sanaa. Nyt viiden vuoden jälkeen suomi on kuihtunut  ja englannista on tullut selkeästi vahvin kieli. Ennen koulua inhonnoosta ujosta tytöstä on tullut ulospäin suuntautunut  ja hän nauttii koulusta.

“Parasta on ollut se, että poikani sai mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pyödältä!” Maarin poika menestyi brittiläisessä koulussa erinomaisesti, kiitos runsaan positiivisen palautteen. Se oli jotain sellaista, mitä hän ei Suomessa ollut kokenut. Suomalaisessa peruskoulussa tuijotettiin Maarin mukaan diagnooseja ja erilaisuutta. Kansainvälisessä koulussa sen sijaan osattiin tukea oikealla tavalla luonnontieteissä ja kielissä, joissa poika oli lahjakas. Al Ainissa kaikki tulivat monenlaisista taustoista, joten erilaisys hyväksyttiin, eikä oppilaita laitettu yhteen muottiin. Mukaan tuli myös uusi harrastus, musiikki, ja täysin uusi sosiaalinen elämä. Uusi alku antoi hänelle mahdollisuuden päästä erityisoppilaan leimasta. Se näkyi käytösongelmien katoamisena koulussa ja kotona, sekä motivoi ahkerampaan opiskeluun. “Hänestä on kehkeytynyt näiden vuosien aikana sosiaalinen ja kohtelias nuori mies”, Maari riemuitsee.

Uskaltakaa nähdä erilaisuus etuna

Syyt paluumuuttoon olivat pitkälle taloudelliset. Viiden vuoden aikana yksityiskoulujen koulujen maksut olivat nousseet liian korkeiksi yksinhuotajalle. Vaikka perhe harkitsi muuttoa johonkin toiseen maahan, Maari toivoi että lasten suomenkielen taito ja suomalainen identiteetti vahvistuisivat.

Poika aloitti kuluvana syksynä IB-lukiossa ja tytär kansainvälisessä koulussa peruskoulun viimeisen luokan.  Suurin muutos on heidän mukaansa se että suomalaisessa koulussa oppilaalla on enemmän valinnanvapautta ja siten laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan koulunkäyntiinsä. Se muodostaa haasteen, sillä oppilas on vastuussa omasta ajankaytostaan ja ainevalinnoistaan. Vaikka kummatkin koulut ovat englanninkielisiä, on muutto aiheuttanut lievää kulttuurishokkia. Kansainvälisessä yläkoulussa on paljon samassa tilanteessa olevia, ulkomailta palanneita suomalaisia ja ulkomaisten ekspatriaattiperheiden lapsia. Koulussa on myös paikallisia suomalaisia, jotka eivät ole koskaan asuneet ulkomailla vaan koulu on valittu muista syistä. IB-lukiossa sen sijaan enemmistö on oppilaista ekspattiperheiden nuoria.

Maari itse on palannut työhönsä luokanopettajaksi Suomessa. Opettajana Maari kertoo saaneensa paljon eväitä ja uusia näkökulmia opettajan työhön Al Ainissa. Hän peräänkuuluttaa lahjakkaisin oppilaisiin panostamista, vaikka nämä eivät sopisikaan muottiin.  Sen lisäksi hän kritisoi opiskelun hidasta tahtia ja korkeaa koulunaloitusikää. “Mielestäni seitsemän vuotias on vähän vanha aloittamaan koulun”, Maari pohtii. Omassa koulussaan Maari on aloittamassa projektia, jonka puitteissa pyritään hyödyntämään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden monikielisyyttä ja tuomaan se vahvuudeksi.

Maari ja lapset vakuuttavat että lähtisivät ehdottomasti uudelleen seikkailulle. Vaikka vaikeita hetkiä on matkalla ollut, se on hionut perhettä yhteen ja antanut mahtavia kokemuksia. Kaikesta on opittu puhumaan ja selviämään. “Tämä seikkailu on pelastanut perheemme“, hän summaa.

“Älkää suunnitelkoo liikaa etukäteen, vaan uskaltakaa heittaytyä erilaiseen arkeen, kuin mihin olette Suomessa tottuneet. “ Maari rohkaisee ulkomaille muuttajia sopeutumaan paikallisiin tapoihin ja olemaa tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. “Viisi vuotta Arabiemiraateissa on antanut lapsilleni erinomaisen kielitaidon, mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin, kansainvälisen ystäväpiirin ja uskon omiin kykyihin. Heistä on tullut sosiaalisia, rohkeita, kielitaitoisia ja he osaavat sopeutua muuttuviin tilanteisiin.”

 

Elämysmatka Ranskan julkiseen terveydenhuoltoon

Tervetuloa elämysmatkalle Pariisiin ja tutustumaan Ranskan julkiseen terveydenhuoltoon. Niin sitten kävi, että koko kesän terveenä riehuneet mukulat sairastuivat loppuloman Pariisin reissun aikana. Ensin vanhempi poikanen alkoi oksentamaan oksensi keskelle king size-sängyn valkeita pehmeitä lakanoita. Sama toistui muutamaan otteeseen. Oppi kuitenkin tähtäämään lattialle, joka oli nopeampi siivota. Yhtäaikaa nousi myös kova kuume ja lapsi alkoi valittamaan päänsarkyä. Jossain vaiheessa mies alkoi googlaamaan lähellä sijaitsevia  lastenlääkäreitä.

Parhaimman loma ajan vallitessa vastaanottoa ei tietenkään löytynyt, vaan kaikki yksityisesti toimivat lekurit lekottelivat ilmeisesti Cote d´Azurilla. Lähdimme ajamaan lähimpää korvaavaa päivystystä kohti. Keula kohti pohjoista ja kurvasimme Periferiquen kautta uudehkolle ostarille. Painoin ovikelloa ja meidät päästetiin sisään tyhjään pieneen odotushuoneeseen. Ketään ei näkynyt. Ihmettelin siinä tilannetta, kun ovesta asteli nuori reipas yleislääkäri. Koska poikanen oli laatoittanut myös odotustilan lattian, aloitimme siivoamalla sen. “Anteeksi tämä mutta siivoojakin on lomalla”, pahoitteli nainen.

Totesimme, ettei tilanne vaikuta vaikuta vakavalta mutta paras käväistä kuitenkin sairaalan lastenlääkärillä. Uusi osoite navigaattoriin ja saimme painua sinne samantien. Kiitos ranskalaisen viitoituksen harhailimme maalia kovasti kaipaavan betonimöhkäleen ulko- ja sisäpuolella. Ensin viitoskerrokseen, sitten – oui, bien sûr – katutason kautta kolmoseen. Kaikki meni sutjakkaasti, huolimatta siitä että edellisen asiakkaan vaiva oli luoti käsivarressa. Poliisit olivat tuoneet paikattavaksi ja veivät kaverin mennessään. Ensihoitaja teki nopeat perustutkimukset ja ohjasi sitten seuraavan odotushuoneeseen. Sieltä kutsuttiin tapaamaan lastenlääkäriä, joka tutkittiin vähän lisää ja antoi lausunnon.

Lasten kanssa ulkomaille muutto nostaa stressitason pilviin, jopa kokeneilla maailmanmatkaajilla. Koulun ohella toinen elintärkeä tekijä on terveydenhuolto. Sen tietää jokainen, joka on istunut päivystyksessä pikkulapsen kanssa keskellä yötä. Sen selvittäminen, miten lääkärille pääsee, missä sijaitsee viikonloppupäivystys, mitä terveydenhuolto maksaa, mitä sosiaaliturva ja vakutukset korvaavat, on tärkeää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Täällä Alankomaissa, ja kenties muuallakin, ulkomaalaisten helmasynti on mollata paikallista terveydenhuoltoa. Eniten pyyhkeitä saavat perhelääkärit (hollanniksi huisarts, englanniksi general practicioner, GP), heidän kiintymyksensä paracetamoliin kaiken parantavana troppina ja haluttomuutensa lähettää potilasta erikoislääkärille.

Henkilökohtaisesti fanitan Hollannin terveydenhuoltoa siinä määrin että se on yksi niistä syistä, jotka pitävät minut tässä maassa. Minut ovat vakuuttaneet kaksi hätäsektiota ja perheessa sattuneet muut sairaalahoitoa vaativat tapahtumat, kuten sydänkohtaus ja pitkää kuntoutusta vaatinut hermoston sairaus. Hollannin terveydenhuollon tason todistavat myös tilastot. Ruotsalaisen organisaation, Health Consumer Powerhousen, tekemän  Euro Health Consumer Index (EHCI) tutkimuksen mukaan Alankomaat loisti ykkösenä viime vuonna.

Ennenkin kokonaan lynttää uuden asuinmaan terveydenhuollon maanrakoon, kannattaa muistaa että kyse on usein kulttuurieroista. Toisenlaiset arvot ja käytännöt näkyvät terveydenhuollossakin. Esimerkiksi Etelä-Euroopasta tai Lähi-Idästä tulevia hämmästyttää täällä antibioottien välttely mutta siihenkin on syynsä. Perhelääkäri vain harvoin selittää niin, että ulkomaanelävälle tulee taustat selviksi.

Suomalaisia voi hämmentää se, että harva asia on ylhäältäpäin määrätty. Lääkäriä saa ja täytyy kyseenalaistaa, eikä kieltävä vastaus ole aina lopullinen. Kuten muuallakin hollantilaisen kulttuurin parissa, lievä päällekäyvyys kommunikaatiossa kannattaa opetella. Se kuuluu asiaan. Mikäli perhelääkärin kanssa menee sukset ristiin, kannattaa etsiä uusi lääkäri samantien. Sama menetelmä auttaa, jos hammaslääkärikäynnin jälkeen paikat tipahtavat hampaista aina parissa viikossa. Imetystä suositellaan ja siihen saa tukea. Kätilö, neuvola tai sosiaalinen media eivät kuitenkaan lähde syyllistämään ketään jos valitsee pulloruokinnan lapselleen. Äitiyslomahan loppuu täällä jo kolmenkuukauden kuluttua synnytyksestä.

Jos jätetään pois se, miten ikävää on kun lapset sairastavat, oli tutustuminen ranskalaiseen julkiseen terveydenhuoltoon mielenkiintoinen ja positiivinen. Kaikenkaikkiaan aikaa meni matkoineen kolme tuntia ja jonotukset olivat minimaalisia, palvelu sujuvaa ja osaavaa. Saimme kauniisti käsinkirjoitetut selvitykset vakuutusta varten. Ensimmäisessä päivystyksessä jouduimme kaivamaan lompakon esiin mutta lastensairaala lupasi toimittaa vaivaisen 25 euron laskun kotiin, josta sen voi itse kiikuttaa vakuutusyhtiöön. Meillä ei ollut matkassa Eurooppalaista sairasvakuutuskorttia, joka tietysti Euroopassa matkaillessa tulisi olla.  Kliseitä ranskalaisista piti pystyssä muun muassa sympaattinen lastenlääkäri, joka riemastutti puhumalla kuin komisario Clouseaun.