Muutto Arabiemiraatteihin oli käänteentekevä

Maarilla on lapsineen viisi vuotta elämää Arabiemiraatiessa takana. Perhe on palannut kuluneen kesän aikana kotiseudulleen Ouluun.  Sain haastatella Maaria paluumuuton jälkeen. Lapset ovat nyt aloittaneet uusissa kouluissa ja Maari työssään luokanopettajana. “Muutto Arabiemiraatteihin on ollut hyvin käänteentekevä meidän teineille”, Maari summaa kokemusta.

Ratkaisuna muutto ulkomaille

Maarin ja lapset muuttivat elokuussa 2013 Al Ainiin, Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin. Tuohon aikaan lapset olivat varhaisteinejä. Ulkomaille muuton taustalla oli muun muassa vahva tyytymättömyys suomalaiseen neuropsykiatriseen terveydenhuoltoon. Samaan aikaan Maari koki, ettei suomalainen koululaitos sillä hetkellä pystynyt vastaamaan heidän tarpeisiinsa.

Lähtötilanteessa nuorin tytär oli kolmannella luokalla, 10- vuotias tavallinen suomalainen hieman ujo koululainen. Hän ei viihtynyt lähikoulussa lainkaan. Se oli tuolloin varsin edistyksellinen ja toteutti modernia opetussuunnitelmaa. Luokkakoko oli aivan liian suuri, siinä oli yhdistetty kaksi eri koululuokkaa. Opettajat vaihtelivat ja Maarin tytär  kaipasi ruutiineja ja järjestystä opiskeluun ja koulumaailmaan.

Kaksitoistavuotiaan pojan ensimmäiset opintovuodet olivat kuluneet eskarista lähtien monessa eri koulussa pienluokassa, sairaalakoulussa ja normaalilla luokalla. Koska taustalla olivat muun muassa ADHD ja Asperger-diagnoosit, Maari kävi pojan kanssa neljä kertaa viikossa terapiassa. Lopulta oltiin siinä pisteessä, ettei Oulusta ja lähiympäristöstä löytynyt sopivaa koulua lapselle. Ainoa mahdollinen paikka seuraavaksi lukukaudeksi oli osoitettu kajaanilaisen erityiskoulun aspergerluokassa.

Perhe koki olevansa pattitilanteessa. “Päädyimme siihen että kummankin lapsen olisi jokatapauksessa pitänyt vaihtaa koulua Suomessa”, Maari kertoo. Jo valmiiksi mietinnässä muhinut muutto ulkomaille tuli ajankohtaiseksi.

Irtiotosta tuli totta

Luokanopettajana toiminut Maari aloitti hakuprosessin emiraattikouluun Al Ainissa. Kyseinen koulu kuului viisi vuotta sitten Jyväskylän Yliopiston EduCluster Finlandin  koulutusvientiprojektiin. Vaikka Maarin työpaikka Al Ainissa ei enää Educlusterin piirissä, alkuperäisestä kolmestakymmenestä suomalaisesta opettajasta on jäljellä vielä neljä.

Maari oli lukenut EduClusterista jo aikaisemmin ja kiinnostunut siitä. Silloinen elämäntilanne oli ollut toinen, eikä muutto sopinut kuvoihin. Nyt mahdollisuus hakea projektiin ja tehdä irtiotto elämään Suomessa sopi paremmin kuin hyvin. Maari oli aina ollut kiinnostunut Lähi-idän kulttuureista, joten Arabiemiraatit ja Al Ain kohteena kiinnosti. “Hakuprosessi kesti puoli vuotta, joten sen aikana ehti muuttoa harkita ja käydä läpi lasten kanssa monta kertaa”, Maari kertoo. Kun työpaikka sitten varmistui, perhe sai aikaa lähtöön aikaa neljä kuukautta. Alunperin Maarin työsopimus oli sovittu kahdeksi vuodeksi. “Loppujen lopuksi viihdyimme. Koska elämä oli lähtenyt menemään hyvään suuntaan, päätimme jatkaa vielä kolme vuotta.”

Äiti ja lapset lähtivät Al Ainiin suoraan ilman aikaisempaa kokemusta Arabiemiraaateista. “Onneksi lapset olivat innostuneita, vaikka tulevaisuus näytti epäselvältä”, Maari pohtii. ”Jo muuttaminen sinällään oli päivittäinen seikkailu. Työnantajani ei ilmoittanut etukäteen, mitä tulee tapahtumaan aikataulujen suhteen”.  Lapset joutuivat jo ensimmäisinä päivinä Abu Dhabissa pärjäämään osittain itsekseen Maarin työpäiviän ajan. Al Ainissa perhe asui ensimmäiset 13 viikkoa neljässä eri hotellissa, joista he kävivät töissä ja koulussa.

Uusi alku lapsille

Lapset menivät brittiläiseen kouluun ikätason mukaiselle luokalle. Al Ainista löytyi jo perheen muuton aikaan pitkästi yli 20 yksityiskoulua, eri hintaisia ja erillaisiin opetussuunnitelmiin painottuneita. Maari valitsi lastensa koulun puhtaasti suositusten perusteella, koska heillä ei ollut mahdollisuutta käydä orientaatiomatkalla etukäteen.

Haasteita aivan erilaisessa koulumaailmassa riitti alkaen uudesta kielestä, tavoista ja oppiainesta. Arabiemitraateissa esimerkiksi arabian opiskelu oli pakollista. Monet oppiaineet olivat huomattavasti vaativammat kuin suomalaisessa peruskoulussa ja kokeita tehtiin usein.  Koulupäivätkin olivat totutta pidemmät ja niihin sisältyi vain kaksi taukoa. Ensimmäisenä vuonna läksyjen ja erilaisten projektien tekeminen vaati aikuisen avustusta ja englanninkielisten käsitteiden kääntämistä pari tuntia joka ilta. “Lapset olivat kuitenkin erittäin motivoituneita englannin ja muiden aineiden opiskeluun”, Maari muistelee.

Vaikka ensimmäinen kouluvuosi oli monessa suhteen haasteellinen, se oli samaan aikaan erittäin palkitseva. Lapset otettiin lämpimästi vastaan uudessa koulussa. Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen systeemiin, kieleen ja opintiohin oli päästy sisälle. Heillä oli mahdollisuus saada englannin kielessä tukiopetusta ja kavereitakin alkoi löytyä kielitaidon kartuttua.

Ennen muuttoa Al Ainiin tytär osasi korkeintaan 30 englanninkielen sanaa. Nyt viiden vuoden jälkeen suomi on kuihtunut  ja englannista on tullut selkeästi vahvin kieli. Ennen koulua inhonnoosta ujosta tytöstä on tullut ulospäin suuntautunut  ja hän nauttii koulusta.

“Parasta on ollut se, että poikani sai mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pyödältä!” Maarin poika menestyi brittiläisessä koulussa erinomaisesti, kiitos runsaan positiivisen palautteen. Se oli jotain sellaista, mitä hän ei Suomessa ollut kokenut. Suomalaisessa peruskoulussa tuijotettiin Maarin mukaan diagnooseja ja erilaisuutta. Kansainvälisessä koulussa sen sijaan osattiin tukea oikealla tavalla luonnontieteissä ja kielissä, joissa poika oli lahjakas. Al Ainissa kaikki tulivat monenlaisista taustoista, joten erilaisys hyväksyttiin, eikä oppilaita laitettu yhteen muottiin. Mukaan tuli myös uusi harrastus, musiikki, ja täysin uusi sosiaalinen elämä. Uusi alku antoi hänelle mahdollisuuden päästä erityisoppilaan leimasta. Se näkyi käytösongelmien katoamisena koulussa ja kotona, sekä motivoi ahkerampaan opiskeluun. “Hänestä on kehkeytynyt näiden vuosien aikana sosiaalinen ja kohtelias nuori mies”, Maari riemuitsee.

Uskaltakaa nähdä erilaisuus etuna

Syyt paluumuuttoon olivat pitkälle taloudelliset. Viiden vuoden aikana yksityiskoulujen koulujen maksut olivat nousseet liian korkeiksi yksinhuotajalle. Vaikka perhe harkitsi muuttoa johonkin toiseen maahan, Maari toivoi että lasten suomenkielen taito ja suomalainen identiteetti vahvistuisivat.

Poika aloitti kuluvana syksynä IB-lukiossa ja tytär kansainvälisessä koulussa peruskoulun viimeisen luokan.  Suurin muutos on heidän mukaansa se että suomalaisessa koulussa oppilaalla on enemmän valinnanvapautta ja siten laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan koulunkäyntiinsä. Se muodostaa haasteen, sillä oppilas on vastuussa omasta ajankaytostaan ja ainevalinnoistaan. Vaikka kummatkin koulut ovat englanninkielisiä, on muutto aiheuttanut lievää kulttuurishokkia. Kansainvälisessä yläkoulussa on paljon samassa tilanteessa olevia, ulkomailta palanneita suomalaisia ja ulkomaisten ekspatriaattiperheiden lapsia. Koulussa on myös paikallisia suomalaisia, jotka eivät ole koskaan asuneet ulkomailla vaan koulu on valittu muista syistä. IB-lukiossa sen sijaan enemmistö on oppilaista ekspattiperheiden nuoria.

Maari itse on palannut työhönsä luokanopettajaksi Suomessa. Opettajana Maari kertoo saaneensa paljon eväitä ja uusia näkökulmia opettajan työhön Al Ainissa. Hän peräänkuuluttaa lahjakkaisin oppilaisiin panostamista, vaikka nämä eivät sopisikaan muottiin.  Sen lisäksi hän kritisoi opiskelun hidasta tahtia ja korkeaa koulunaloitusikää. “Mielestäni seitsemän vuotias on vähän vanha aloittamaan koulun”, Maari pohtii. Omassa koulussaan Maari on aloittamassa projektia, jonka puitteissa pyritään hyödyntämään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden monikielisyyttä ja tuomaan se vahvuudeksi.

Maari ja lapset vakuuttavat että lähtisivät ehdottomasti uudelleen seikkailulle. Vaikka vaikeita hetkiä on matkalla ollut, se on hionut perhettä yhteen ja antanut mahtavia kokemuksia. Kaikesta on opittu puhumaan ja selviämään. “Tämä seikkailu on pelastanut perheemme“, hän summaa.

“Älkää suunnitelkoo liikaa etukäteen, vaan uskaltakaa heittaytyä erilaiseen arkeen, kuin mihin olette Suomessa tottuneet. “ Maari rohkaisee ulkomaille muuttajia sopeutumaan paikallisiin tapoihin ja olemaa tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. “Viisi vuotta Arabiemiraateissa on antanut lapsilleni erinomaisen kielitaidon, mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin, kansainvälisen ystäväpiirin ja uskon omiin kykyihin. Heistä on tullut sosiaalisia, rohkeita, kielitaitoisia ja he osaavat sopeutua muuttuviin tilanteisiin.”

 

Elämysmatka Ranskan julkiseen terveydenhuoltoon

Tervetuloa elämysmatkalle Pariisiin ja tutustumaan Ranskan julkiseen terveydenhuoltoon. Niin sitten kävi, että koko kesän terveenä riehuneet mukulat sairastuivat loppuloman Pariisin reissun aikana. Ensin vanhempi poikanen alkoi oksentamaan oksensi keskelle king size-sängyn valkeita pehmeitä lakanoita. Sama toistui muutamaan otteeseen. Oppi kuitenkin tähtäämään lattialle, joka oli nopeampi siivota. Yhtäaikaa nousi myös kova kuume ja lapsi alkoi valittamaan päänsarkyä. Jossain vaiheessa mies alkoi googlaamaan lähellä sijaitsevia  lastenlääkäreitä.

Parhaimman loma ajan vallitessa vastaanottoa ei tietenkään löytynyt, vaan kaikki yksityisesti toimivat lekurit lekottelivat ilmeisesti Cote d´Azurilla. Lähdimme ajamaan lähimpää korvaavaa päivystystä kohti. Keula kohti pohjoista ja kurvasimme Periferiquen kautta uudehkolle ostarille. Painoin ovikelloa ja meidät päästetiin sisään tyhjään pieneen odotushuoneeseen. Ketään ei näkynyt. Ihmettelin siinä tilannetta, kun ovesta asteli nuori reipas yleislääkäri. Koska poikanen oli laatoittanut myös odotustilan lattian, aloitimme siivoamalla sen. “Anteeksi tämä mutta siivoojakin on lomalla”, pahoitteli nainen.

Totesimme, ettei tilanne vaikuta vaikuta vakavalta mutta paras käväistä kuitenkin sairaalan lastenlääkärillä. Uusi osoite navigaattoriin ja saimme painua sinne samantien. Kiitos ranskalaisen viitoituksen harhailimme maalia kovasti kaipaavan betonimöhkäleen ulko- ja sisäpuolella. Ensin viitoskerrokseen, sitten – oui, bien sûr – katutason kautta kolmoseen. Kaikki meni sutjakkaasti, huolimatta siitä että edellisen asiakkaan vaiva oli luoti käsivarressa. Poliisit olivat tuoneet paikattavaksi ja veivät kaverin mennessään. Ensihoitaja teki nopeat perustutkimukset ja ohjasi sitten seuraavan odotushuoneeseen. Sieltä kutsuttiin tapaamaan lastenlääkäriä, joka tutkittiin vähän lisää ja antoi lausunnon.

Lasten kanssa ulkomaille muutto nostaa stressitason pilviin, jopa kokeneilla maailmanmatkaajilla. Koulun ohella toinen elintärkeä tekijä on terveydenhuolto. Sen tietää jokainen, joka on istunut päivystyksessä pikkulapsen kanssa keskellä yötä. Sen selvittäminen, miten lääkärille pääsee, missä sijaitsee viikonloppupäivystys, mitä terveydenhuolto maksaa, mitä sosiaaliturva ja vakutukset korvaavat, on tärkeää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Täällä Alankomaissa, ja kenties muuallakin, ulkomaalaisten helmasynti on mollata paikallista terveydenhuoltoa. Eniten pyyhkeitä saavat perhelääkärit (hollanniksi huisarts, englanniksi general practicioner, GP), heidän kiintymyksensä paracetamoliin kaiken parantavana troppina ja haluttomuutensa lähettää potilasta erikoislääkärille.

Henkilökohtaisesti fanitan Hollannin terveydenhuoltoa siinä määrin että se on yksi niistä syistä, jotka pitävät minut tässä maassa. Minut ovat vakuuttaneet kaksi hätäsektiota ja perheessa sattuneet muut sairaalahoitoa vaativat tapahtumat, kuten sydänkohtaus ja pitkää kuntoutusta vaatinut hermoston sairaus. Hollannin terveydenhuollon tason todistavat myös tilastot. Ruotsalaisen organisaation, Health Consumer Powerhousen, tekemän  Euro Health Consumer Index (EHCI) tutkimuksen mukaan Alankomaat loisti ykkösenä viime vuonna.

Ennenkin kokonaan lynttää uuden asuinmaan terveydenhuollon maanrakoon, kannattaa muistaa että kyse on usein kulttuurieroista. Toisenlaiset arvot ja käytännöt näkyvät terveydenhuollossakin. Esimerkiksi Etelä-Euroopasta tai Lähi-Idästä tulevia hämmästyttää täällä antibioottien välttely mutta siihenkin on syynsä. Perhelääkäri vain harvoin selittää niin, että ulkomaanelävälle tulee taustat selviksi.

Suomalaisia voi hämmentää se, että harva asia on ylhäältäpäin määrätty. Lääkäriä saa ja täytyy kyseenalaistaa, eikä kieltävä vastaus ole aina lopullinen. Kuten muuallakin hollantilaisen kulttuurin parissa, lievä päällekäyvyys kommunikaatiossa kannattaa opetella. Se kuuluu asiaan. Mikäli perhelääkärin kanssa menee sukset ristiin, kannattaa etsiä uusi lääkäri samantien. Sama menetelmä auttaa, jos hammaslääkärikäynnin jälkeen paikat tipahtavat hampaista aina parissa viikossa. Imetystä suositellaan ja siihen saa tukea. Kätilö, neuvola tai sosiaalinen media eivät kuitenkaan lähde syyllistämään ketään jos valitsee pulloruokinnan lapselleen. Äitiyslomahan loppuu täällä jo kolmenkuukauden kuluttua synnytyksestä.

Jos jätetään pois se, miten ikävää on kun lapset sairastavat, oli tutustuminen ranskalaiseen julkiseen terveydenhuoltoon mielenkiintoinen ja positiivinen. Kaikenkaikkiaan aikaa meni matkoineen kolme tuntia ja jonotukset olivat minimaalisia, palvelu sujuvaa ja osaavaa. Saimme kauniisti käsinkirjoitetut selvitykset vakuutusta varten. Ensimmäisessä päivystyksessä jouduimme kaivamaan lompakon esiin mutta lastensairaala lupasi toimittaa vaivaisen 25 euron laskun kotiin, josta sen voi itse kiikuttaa vakuutusyhtiöön. Meillä ei ollut matkassa Eurooppalaista sairasvakuutuskorttia, joka tietysti Euroopassa matkaillessa tulisi olla.  Kliseitä ranskalaisista piti pystyssä muun muassa sympaattinen lastenlääkäri, joka riemastutti puhumalla kuin komisario Clouseaun.

Kulkuri – suomalainen peruskoulu ulkomailla

Toimintansa vuonna 1974 aloittanut Kansainvalistuseuran ylläpitämä Kulkuri on ehtinyt tulla monille ulkosuomalaisille tutuksi. Koulussa on oppilaita tällä hetkellä kuudessakymmenessä eri maassa. Sain haastatella Tuija Tammelanderia, koulunjohtajaa, joka osasi kertoa toiminnasta enemmän.

Kulkuri on suunnattu ulkomailla asuville perusopetusikäisille lapsille, joiden äidinkieli tai toinen kieli on suomi. Se toimii siis paikallisen- tai kansainvälisen koulun rinnalla sitä täydentäen ja suomen kieltä ylläpitäen. Tämän lisäksi Kulkurissa on mahdollista opiskella kaikkia muitakin peruskoulun oppiaineita ja sieltä saa jopa päättötodistuksen.

Kulkurissa opiskelu sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin. Mikäli muuta koulunkäyntimahdollisuutta ei ole, se toimii tarvittaessa myös ainoana kouluna. Kannattaa kuitenkin muistaa että, joissakin maissa on koulupakko, jolloin kotiopiskelu ei ole sallittua. Siinä tapauksessa Kulkuri ainoana kouluna ei ole mahdollinen. Käytännössä opiskelu tapahtuu verkkokurssilla tai kirjallisen etäopiskelumateriaalin avulla. Opiskeltavat aineet voi valita omien tarpeiden tai kiinnostuksen kohteiden mukaan.

“Sen lisäksi lapsi tarvitsee suomenkielisen ohjaajan, joka on yleensä toinen vanhemmista.”, Tammelander kertoo. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä eikä lapsella ole suomenkielistä ohjausta, opiskelu ei toimi. Viime vuosien aikana vuorotteluvapaat ja irtiotot arjesta ovat lisääntyneet. Se näkyy Kulkurissa vain yhdeksi lukukaudeksi ulkomaille muuttavien oppilaiden määrän kasvuna. Tammelander muistuttaa, että koulunkäynti on lapsen työtä. Perhe ei siis voi vain lomailla, jos mukana on kouluikäisiä lapsia, vaan opiskelu ja sen ohjaaminen vie ison osan päivästä.

Oma äidinkieli on tärkein

Vanha viisaus siitä, miten hyvä äidinkielen taito auttaa kaikessa muussakin oppimisessa, pitää Tammelanderin mukaan paikkansa.  Ulkomaille muuttava lapsi oppii uuden kielen yleensä nopeasti. Se auttaa lasta ja koko perhettä sopeutumaan nopeammin uuteen asuinympäristöön. Äidinkielen taito kuitenkin taantuu, jos sitä ei opiskella ja käytetä monipuolisesti. Vaikka molemmat vanhemmat puhuisivat suomea, kieli ei ulkomailla kehity samalla tavalla kuin kotimaassa. Sanavarasto voi alkaa köyhtymään ja oikeinkirjoittamisessa tulee ongelmia.

Ulkomaille muuttaessa kannattaa myös mahdollinen kotimaahan paluu pitää mielessä. Kulkuri auttaa lasta palaamaan suomalaiseen kouluun sujuvasti ulkomailla asumisen jälkeen. “Suosittelen vähintään suomen kielen opiskelua kaikille ulkomailla asuville lapsille – oma äidinkieli on ulkomailla asuvan lapsen tärkein kieli.”, Tammelander summaa.

Ajoita muutto lapsen mukaan

Useimmat ulkomaille muuttavat perheet pyrkivät ajoittamaan muuton koulun lomien aikaan. Etenkin kesäloma on vilkasta aikaa. Siten lapsi pääsee aloittamaan lukuvuoden yhtä aikaa luokkatovereiden kanssa. Tammelander kertookin Kulkurissa olevan ruuhkaa elokuussa. Mikäli mahdollista, ilmoittautuminen kouluun olisi hyvä tehdä ennen kesälomien alkamista.

Vaikka ulkomaille muutto ei koskaan ole lapsen oma valinta, se vaikuttaa häneen eniten. Jokaisella ikäkaudella on varmasti omat haasteensa, mutta mitä, nuorempi lapsi on, sitä mutkattomampaa uuteen asuinmaahan asettuminen on. Peruskoulun viimeisten luokkien, etenkin 9. luokan, suorittaminen lähiopetuksessa olisi  helpointa.

“Kannattaa käydä lukemassa Kulkurin muuttajan muistilista”, Tammelander vinkkaa lopuksi. Hänen mukaansa sieltä löytyy hyviä ohjeita, mitä kannattaa selvittää ennen muuttoa.

Kotiopetuksessa Kaliforniassa

Nelilapsinen suurperhe Helsingistä lähti neljäksi kuukaudeksi USA:han Kaliforniaan. Matkan pääasiallinen syy oli perheen isän tutkijavaihto paikallisessa yliopistossa. Perimmäinen motivaatio oli kuitenkin koko perheen toive viettää ulkomailla lomaa pidempi aika. Tutkijavaihto tarjosi oivallisen mahdollisuuden lähteä. Työnantaja, eli yliopisto kustansi vain perheen isän matkan, viisumin ja asumisen. Muun perheen muutosta aiheutuneet kustannukset tulivat heidän itsensä maksettaviksi.

Perheen lapset olivat Kaliforniassa asumisen aikana 10-, 9-, 4- ja 2-vuotiaat. Koska kyseessä oli hyvin lyhyt ajanjakso eli neljä kuukautta, perhe päätti jo alussa, ettei aio etsiä paikallista koulua. Vanhimmat lapset olivat perheen äidin ohjaamassa kotiopetuksessa. USAssa oleskelun ajan perhe majoittui AirBnB asunnoissa, jotka he vuokrasivat kuukaudeksi kerrallaan. Tutuiksi tulivat San Franciscon kaupunki, Silicon Valley ja Santa Cruz. Näin he pääsivät tutustumaan alueeseen laajasti. Yhdysvalloissa, kuten monessa muussakin maassa, koulut ovat sidottuja asuinalueeseen, niinpä kotiopetus mahdollisti liikkuvan asumismuodon.

 

Suomessa perheen äiti otti yhteyttä lasten koulun rehtoriin ja ilmoitti lasten olevan syyslykukauden kotiopetuksessa. Luokanopettajien ja aineenopettajien kanssa sovittiin erikseen lukukauden aikana suoritettavista tehtävistä. Lasten opettajat olivat positiivia ja kannustavia. Lähtö tapahtui viikon kuluttua suomalaisen peruskoulun alkamisesta, joten lapset saivat kaikki tarvitsemansa koulukirjat ja opetussuunnitelman mukaan.

Perillä USAssa perheen äiti teki lukujärjestyksen, jota noudatettiin väljästi. Lapset saivat myös itse valita mitä kunakin päivänä haluavat opiskella. Muutama koe tehtiin myos kotiopetusjakson aikana. Suomessa todistukseen tuli kokeista pelkkä s, eli suoritettu. Kotiopetus mahdollisti erilaisten metodien käytön. Esimerkiksi englannin tunnin aikana äiti antoi tehtäväksi haastatella toisia lapsia leikkipuistossa. Näin englannin kieli tuli käytäntöön. Lasten englanninkielen taito kohenikin huomattavasti. Puoli vuotta Suomeen palaamisen jälkeen heidan sanavarastonsa on edelleen laaja ja ääntäminen hyvä.

Lapsille oli siis monenlaista hyötyä Kaliforniassa vietetystä ajasta. Varsinainen saalis oli kuitenkin lasten kokemus siitä että he pärjäävät oudossakin ympäristössä ja vieraalla kielellä. Matkasta jäi hyvät muistot. Sekä lapset että vanhemmat ovat avoimia ajatukselle ulkomaille muuttamisesta tulevaisuudessa. Jos perhe lähtisi takaisin USA:han pidemmäksi aikaa, lapsille etsittäisiin paikallinen koulu.

Haaveissa ulkomaille muutto

Vuosittain sadat suomalaiset muuttavat ulkomaille joko väliaikaisesti tai pysyvästi.

Joillakin se voi olla haave vuodesta ulkomailla, parin vuoden työkomennus tai suuri suunnitelma muuttaa pysyvästi. Motivaatiossa muuttaa pois Suomesta on kyse usein vaihtelunhalusta ja uusien kokemuksien janosta tai työuran kehittämisestä. Suomalaiset muuttavat vapaaehtoisesti, eivät pakon edessä.

Moni suomalainen perhe haaveilee pääsevänsä ”pois oravanpyörästä”, mitä se sitten kullekin tarkoittaakaan. Kuten kaikki joskus pitkään toisessa maassa asuneet tietävät, asuminen vaikka paratiisisaarella ei suinkaan poista elämästä arkisia velvotteita. Se tekee niistä vain erilaisia ja joskus kaikesta monimutkaisempaa kuin kotimaassa. Vaikka suomalaiset muuttavat ulkomaille erilaisista lähtökohdista ja eri tavoilla, kyse ei ole lomamatkasta vaan isommasta asiasta. Olipa motivaatio, mikä tahansa, ulkomaille kannattaa lähteä jos siltä tuntuu.

Siitä huolimatta, että ulkomaille muutto on nykyään yleistä, pohditaan usein, mikä on ”paras” ikä tai hetki muuttaa. Vaikka itsenäisenä sinkkuna on tietyllä tavalla helpompaa muuttaa toiseen maahan kuin lapsiperheen kanssa, ei ole olemassa yhtä ainoaa elämäntilannetta toteuttaa näitä asioita. Perheellisen on aivan mahdollista lähteä ulkomaille.

Usein lasten koulunkäynti saatetaan kokea asteenä ulkomaille muutolle. Niin ei tarvitse kuitenkaan olla. Koulunkäynti on sujuu varmasti jokapuolella maailmaa. Ulkomaille muuttavalla perheellä on itseasiassa monenlaisia vaihtoehtoja omasta elamäntilanteestaan riippuen. Lapset voivat mennä paikalliseen tai kansainväliseen kouluun. Joissakin maissa on jopa suomalaisia peruskouluja. Oppivelvollisuutta voi suorittaa verkossa tai kotikoulussa.  Tottakai lapset, ja aikuisetkin, kaipaavat kotimaahan jääviä ystäviä, harrastuksia tai tuttuja kuvioita. Toisaalta se kuuluu asiaan.  Ulkomailla asuminen on parhaimmillaan valtavan rikastuttava kokemus, ei vain aikuisille vaan myös lapsille.